Luin Pertti "Veltto" Virtasen blogikirjoituksia Uudesta Suomesta. Veltto on aktiivinen kirjoittaja. Silmiini osuivat kirjoitukset RKP:stä, Karjalasta ja puhemies Niinistöstä. Velton sanan säilää heiluu, mutta entinen säihke on kadonnut. Ehkä blogikirjoittaminen syö ihmisen sielua. Pitäisiköhän lopettaa?
Sitten sisältöön. Veltto hakee argumenttia RKP.tä vastaan ja syyttää sitä neuvostoaikaisesta hallintokäsityksestä. Tuntuu siltä, että perussuomalaisten (ja sen sitoutumattomien ehdokkaiden) ja RKP:n välillä on nokittelukisa, joka ei edistä yhtään mitään. Paljon parempi on lähteä toreille keskustelemaan ja väittelemään kuten tekivät Nesrin Can ja Timo Soini Ben Zyskowiczin johdolla. Perussuomalaiset tarvitsevat muutaman Soinin mittaisen ihmisen lisää, mutta mahtuuko puolueeseen enempää kuin yksi?
Kun kysymyksessä on Suomi on vastauksena Venäjä kirjoitti Paavo Haavikko viimeisessä teoksessaa "Ei. Siis kyllä". Velton Karjala puheita peilaan tätä ajatusta vastaan. Venäjä on suuri ja sitä katsellaan kuin entinen Efeson mies. Ilman toivoa ja ilman armoa. Ei elämä Efesossa ollut ihan huonoa.
Puhemies Niinistö on kohdellut Velttoa kyselytunnilla kaksi kertaa epäoikeudenmukaisesti. Näitä oikeudenloukkauksia lienee enemmänkin, koska kahdensadan edustajan puheiden mahduttaminen kyselytuntiin on aika tinki.
Kaipaan presidenttiehdokas Pertti Virtasta. Menneitä aikoja ja sanan mahtia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti