Nyt on vaalit vaalittu. Ammattilaisten voitto, ei viestinnän vaan poliitikkojen. Anneli Jäätteenmäki ja Sirpa Pietikäinen pääsivät kummatkin läpi. Kummallakin oli sisällöltään hyvä kampanja, jonka viestin levittämiseen käytettiin kaikki viestintäkanavat yhdessä ja erikseen. Erittäin hyvä suoritus. Jäätteenmäki ja Pietikäinen tekivät myös riittävästi omasta puolueestaan poikkeavat kampanjat, tämä selittänee hyvän menestyksen myös puolueen sisällä.
Jörn Månsson teki hienon kampanjan, kuten RKP kokonaisuudessaan. Kun äänestysaktiivisuus on alhainen, niin pieni puolue voi saada ihmeitä aikaan. Månssonin jäi pois, koska puolueen sisällä siirryttiin sukupolvea nuorempaan ikäpolveen. Ei sekään huono vaihtoehto.
Vihreät hyödynsivät kerrankin oman kannatuksensa täydellä voimalla ja vipuvaikutus näkyi. Puolue on myös eurooppalaisin profiililtaan, puolueen keskeiset henkilöt olivat täysillä mukana ja jälki oli sen mukaista. Oli yllätys, että vihreiden nettiaktiivisuus oli niin vaatimatonta. Nuoremmatkin ehdokkaat käyttivät nettiä vain epäsäännöllisesti, materiaaleja ei ollut helposti saatavilla ja interaktiivisuus oli aika vaatimatonta. Vasemmistoliiton menestys oli vihreiden peilikuva, omat jäivät kotiin, viimeinenkin paikka meni, kaikissa median osissa on parannettavaa ja johtajat eturintamaan. SDP:lle onnittelut hyvästä ehdokasasettelusta. Isä Mitro on tulevaisuuden sosialidemokratiaa. Tämä ei ole vitsi.
